”Meillä on moraalinen velvoite ottaa tekoäly käyttöön tuottamaan hyvää.”
Tämä lause jäi erityisesti mieleen Sitran Atte Jääskeläisen key note -puheenvuorosta hyvinvointialueen seminaarissa. Väitteen taustalla ovat Suomen väestökehitykseen ja julkiseen talouteen liittyvät vääjäämättömät tosiasiat.
Väestörakenne painottuu jatkuvasti enemmän ikääntyneisiin ja ikääntyneiden määrä Suomessa kasvaa edelleen tulevina vuosikymmeninä. Syntyvyys on matala, vaikka kokonaishedelmällisyysluku vuonna 2025 nousikin hieman vuoden 2024 ennätysalhaisesta tasosta. Koulutetuista maahanmuuttajista käydään kovaa kilpailua, eikä maahanmuutto riitä ratkaisuksi huoltosuhteen heikkenemiseen.
Jos soteala ei uudistu, sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle tarvitaan yhä enemmän ja enemmän työvoimaa ja tulevaisuudessa joka kolmannen Suomen työllisen pitäisi työllistyä sotealalle, jotta pystyisimme hoitamaan kaikki hoivaa tarvitsevat. Tämä ei tietenkään ole Suomen talouden kestokyvyn kannalta mahdollista. Julkisen sektorin on uudistuttava ja tässä uudistuksessa myös tekoälyllä on keskeinen rooli. Tällä hetkellä julkinen sektori tekee digiloikkaa ja palvelut digitalisoituvat soveltuvilta osin. Tekoälyn kanssa tehdään vasta ensimmäisiä kokeiluja, mutta hyvinvointialueet ovat lähteneet liikkeelle kokeiluihin aktiivisesti.
Viime syksynä käydessäni fysioterapeutilla, fysioterapeutti kysyi minulta, sopiiko käyttää tekoälyä apuna kirjauksessa ja kertoi, että on kokenut tekoälykirjauksista selkeästi apua työssään. HUSissa tekoälypohjaisia työkaluja rakennetaan osaksi lihavuuden digihoitoa. Hankkeen tavoitteena on saavuttaa 50 % tuottavuuden kasvu digitaalisen lihavuuden hoidon ohjauksessa sekä parantaa hoidon laatua, saavutettavuutta ja kustannustehokkuutta. Tekoälyavusteista tulkkausta kokeillaan useilla hyvinvointialueilla ja käännöksissä tekoälyä hyödynnetään jo. Kela on asettanut tavoitteekseen automatisoida 80 % tukipäätöksistä, jolloin hakemusten käsittely vaatisi paljon vähemmän työntekijöitä.
Kokeilut ovat pintaraapaisu siitä, millaisia mullistuksia julkisella sektorilla on edessään. Ihmisten tekemän työn siirtyminen koneille herättää monissa myös huolta ja riskit on otettava tosissaan. Miten käy heikoimmassa asemassa olevien, kun tukipäätökset tekee ihmisen sijaan tekoäly? Tekoälyn käyttö vaatiikin harkintaa, riskien arviointia ja läpinäkyvyyttä. Riskien tunnistaminen on keskeistä, mutta ennakkoluulot eivät saa olla perusteena hidastelulle tekoälyn käyttöönotossa.
Tässä asiassa päättäjiltä vaaditaan rohkeutta ja ripeää toimintaa, jotta myös lainsäädäntö pysyy mukana muuttuvassa toimintaympäristössä.
Aino Laine
Sairaanhoitaja ja diplomi-insinööri
HUS yhtymähallituksen vpj