”Toisen kerran kaksi autoa oli kuitannut kyydin, mutta kumpikaan ei tullut ja 61 kutsusta huolimatta en tunnissa saanut lainkaan kyytiä.”
”Tarvitsin apua lähteäkseni ulos, mutta sain siivouspalvelua kotiin.”
Nämä eivät ole poikkeuksia, vaan hälyttäviä esimerkkejä vammaisten arjesta. Vammaispalvelujen laatu herättää voimakasta kritiikkiä Länsi-Uudellamaalla.
Noin 9000 ihmistä käyttää Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella vammaispalveluja. Palveluihin kuuluvat esimerkiksi kuljetukset, henkilökohtainen apu, asumisen tuki, apuvälineet sekä päivä- ja työtoiminta.
Moni kokee nyt, että tärkeät palvelut eivät toimi niin kuin niiden pitäisi.
Kuljetuspalvelujen ongelmat rajoittavat vammaisten arkea
Länsi-Uudellamaalla tehdään vuosittain kymmeniä tuhansia vammaiskuljetuksia ja tuhansissa kuljetuksissa on ollut ongelmia tai kyyti on jäänyt kokonaan tulematta.
Tämä aiheuttaa epävarmuutta ihmisille, jotka ovat kuljetuspalveluista täysin riippuvaisia.
– Vammaisten tilanne herättää aitoa huolta myös päättäjissä. Epäkohtiin on löydettävä ratkaisuja, toteaa aluevaltuutettu ja aluehallituksen jäsen Pekka Räsänen.
AluevaltuutettuTiina Ahlroos, joka on itse vammaispalvelujen käyttäjä kertoo saavansa runsaasti palautetta vammaispalvelun takseista sekä käyttäjiltä että kuljettajilta. Erityistä turhautumista aiheuttavat pitkät odotusajat matkojen yhdistelyn vuoksi.
– Kun kyyti viimein tulee, matka saattaa kestää jopa kaksi tuntia, sillä kyydissä on useita matkustajia ja reittejä yhdistellään. “Pikamatkoja” ilman yhdistelyä on tarjolla vain kaksi kuukaudessa, mikä tekee liikkumisesta epävarmaa ja vaikeasti ennakoitavaa, Ahlroos kuvaa tilannetta.
Kun apu ei tue itsenäistä arkea
Aluevaltuutettu Taru Salovaara kertoo, että kuljetuspalvelujen lisäksi epäselvyyttä aiheuttaa myös se, milloin palvelu järjestetään vammaispalvelulain ja milloin sosiaalihuoltolain perusteella.
Uuden vammaispalvelulain myötä tulkintaa sosiaalihuoltolain ensisijaisuudesta vammaispalvelulakiin nähden tiukennettiin. Tämä on johtanut käytännössä siihen, että henkilökohtaista apua saatetaan korvata kotihoidon palveluilla.
– Kotihoito voi helpottaa arkea, mutta se ei vastaa samaan tarpeeseen kuin henkilökohtainen apu. Vammaiselle tarjotaan usein esimerkiksi ateria- ja kauppapalveluja sen sijaan, että henkilökohtainen avustaja tukisi häntä tekemään arjen asiat itse.
Kun asioita tehdään yhä enemmän asiakkaan puolesta, vaarana on, että itsenäisyys ja omatoimisuus heikkenevät. Samalla asiakkaalle koituvat kustannukset voivat kasvaa.
– Tavoitteena pitäisi olla, että vammaiset voivat osallistua ja elää arkea mahdollisimman yhdenvertaisesti muiden kanssa. Nyt kehitys näyttää valitettavasti kulkevan toiseen suuntaan.
Tilanne herättää kysymyksen siitä, miten yhdenvertainen arki määritellään ja kuka sen määrittelee. Onko se minimitason selviytymistä arjesta vai täysipainoista elämää, osallistumista, omia valintoja ja sosiaalista kanssakäymistä?
SDP:n ratkaisut
- Hyvinvointialueelle laaditaan selkeä soveltamisohje uuteen vammaispalvelulakiin.
- Vammaisille turvataan oikeat ja yksilöllisen tarpeen mukaiset palvelut.
- Palveluissa painotetaan ihmisen itsenäisyyttä ja omatoimisuutta tukevaa apua.
- Kuljetuspalvelujen laatua parannetaan tarjoamalla kuljettajille lisäkoulutusta ja kehittämällä tilausjärjestelmää siten, että ilman kyytiä jääneistä asiakkaista tulee automaattinen hälytys.
Tutustu SDP:n sote-linjauksiin ja aluevaltuutettuihin Länsi-Uudellamaalla
Säästöt eivät saa viedä vammaisten itsenäisyyttä
Vammaisneuvoston puheenjohtaja Pirkko Kuusela toteaa, että vammaisten oikeudet eivät käytännössä toteudu samalla tavalla kuin muiden ihmisten.
Asiat, jotka muille ovat tavallista arkea, kuten lapsen vieminen kouluun, harrastukset tai liikunta, voivat olla vammaiselle vaikeasti saavutettavia ilman kuljetuksia tai apua.
– Esimerkiksi nuorilla vammaisilla on samanlaisia tarpeita ja toiveita kuin muillakin: halu käydä konserteissa, elokuvissa, tavata ystäviä ja liikkua kodin ulkopuolella. Arjessa tarvitaan usein rinnalle ihminen, joka tukee omatoimisuutta, lähtee vaikka mukaan luontoon ja auttaa ruoanlaitossa.
Kuusela korostaa, että palvelujen lähtökohtana pitäisi olla ihmisen itsenäisyyden vahvistaminen.
– Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi juuri vammautuneille ihmisille, joiden täytyy opetella elämään muuttuneen kehon kanssa sekä henkisesti että fyysisesti.
Säästöpaineiden vuoksi ihmisille tarjotaan yhä useammin halvempia palveluja, joissa asioita tehdään heidän puolestaan sen sijaan, että heitä tuettaisiin selviytymään itse mahdollisimman itsenäisesti.
Vammaispalvelulain mukaan jokaiselle vammaiselle tulee turvata yksilöllisen tarpeen ja edun mukaiset riittävät palvelut. Liian moni vammainen joutuu jatkuvasti taistelemaan palveluista, jotka kuuluvat heille. Kyse ei ole luksuksesta, vaan toimivasta ja turvallisesta arjesta sekä oikeudesta liikkumiseen, osallisuuteen ja ihmisarvoiseen elämään.
Tutustu SDP:n sote-linjauksiin ja aluevaltuutettuihin Länsi-Uudellamaalla
Vastaa