Historia

18:00

Sosialidemokratian juuret ovat valistusajattelussa, Ranskan vallankumouksen arvoissa sekä kristillisessä etiikassa, mutta nykyisenkaltaiseksi liikkeeksi se alkoi kehittyä 1800-luvun lopulla osana laajempaa työväenliikettä.

Työväenliike syntyi teollisen yhteiskunnan kehittymisen myötä vaatimaan laajalle yhteiskunnalliselle enemmistölle tasa-arvoista asemaa sekä heiltä puuttuneita poliittisia ja sosiaalisia oikeuksia.

Työväenliikkeen poliittiset suuntaukset alkoivat erota 1900-luvun alkupuolella jolloin tapahtui jakaantuminen reformistisiin, ts. demokraattista muutosta ja vähittäisiä parannuksia ajaneisiin sosialidemokraatteihin sekä aseellista vallankumousta ja koko talousjärjestelmän kumoamista vaatineisiin kommunisteihin. Sosialidemokraattiset puolueet hylkäsivät äärivasemmiston näkemykset vallankumouksesta ja pyrkivät saavuttamaan valtaa ja yhteiskunnallista edistystä nimenomaan demokraattisin keinoin.

1900-luvun kuluessa sosialidemokratia kehittyi merkittäväksi poliittiseksi voimaksi joka muodosti eräänlaisen ”kolmannen tien” neuvostomallisen sosialismin/kommunismin sekä kapitalistisen järjestelmän välissä. Tälle yhteiskuntamallille tyypillistä oli markkinatalous, laajan julkisen vastuun hyvinvointivaltio ja sen kautta demokraattisten ja sosiaalisten oikeuksien laajentaminen koko kansaan. Kapitalistista järjestelmää muutettiin sosiaalisesti oikeudenmukaisemmaksi julkisen sääntelyn sekä markkinaepäonnistumisten korjaamisen kautta.

Tänä päivänä suurimmat haasteet koskevat talouden ja globalisaation demokratisointia sekä oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamista globalisaation ja ilmastonmuutoksen aikana. Sosialidemokraatit ovat merkittävä poliittinen voima lähes kaikissa Euroopan, ja myös monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa.