TAPANI ESKOLA; MITÄS MINÄ SANOIN
Yksi lempilauseeni on ”Mitäs minä sanoin!” Kyse ei ole jälkiviisastelusta, koska olen tästäkin moneen otteeseen varoitellut.
Valtiovarainministeriö siis päätti tiistaina 17.6. käynnistää Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen arviointimenettelyn. Syynä arviointimenettelyyn joutumiselle on suuri asukasta kohti laskettava alijäämä vuosina 2023 ja 2024.
Arviointimenettelyn tavoitteena on turvata alueen kyky järjestää sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut. Menettelyssä selvitetään, onko alue tehnyt riittävät toimet talouden tasapainottamiseksi ja palvelujen turvaamiseksi.
Arviointimenettely voi tässä kohtaa olla oikea ratkaisu, sillä olemme SDP:n ryhmässä olleet pidemmän aikaan huolissamme siitä, onko alueen kaikilla poliittisilla päättäjillä riittävästi ymmärrystä alueen taloudellisesta tilanteesta ja sen vakavuudesta. Tuottavuusohjelma on valtuustossa hyväksytty ja siinä on monia elementtejä, joilla toimintaa kehittämällä voitaisiin saavuttaa talous kestävämmälle pohjalle vuoteen 2028 mennessä.
Petyin, koska vuoden 2025 talousarviota käsiteltäessä keskustelu polarisoitui muutaman palvelutalon ympärille ja keskusteluun marginaalisista ryhmärahoista.
Kun silloin yön tunteihin venyneessä kokouksessa näytti siltä, että maan hallituksessa istuvat puolueet ovat valmiita vaarantamaan koko hyvinvointialueen tulevaisuuden. Totesin, että ”Tämä ilta jää historiaan iltana, jolloin hyvinvointialue tämän illan päätösten seurauksena lakkautettiin.”
Huolestuin, koska päättäjät olivat tuolloinkin enemmän kiinnostuneita kunnallisesta edunvalvonnasta tai lähestyvistä vaaleista, tilanteessa, jossa ennemmin pitäisi vakavasti keskustella siitä, kuinka hyvinvointialueen toimintakyky ja kriittiset palvelut turvataan.
Ehkä tuossa puheenvuoroni oli tuolloin vähän kärjistetty, sillä arviointimenettely ei välttämättä johda alueen lakkauttamiseen tai yhdistämiseen toiseen alueeseen. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että osa alueen itsehallinnosta on ainakin hetkellisesti menetetty ja todennäköisesti esim. palveluverkkoa ja mainittuja palvelutaloja koskevat päätökset ovat nyt rajumpia kuin mihin edellisellä aluevaltuustolla oli valmiuksia. Tästä ja tavasta kehittää alueen taloudellista kestävyyttä olen useampaan otteeseen varoitellut.
Tämä on nyt ilmeisesti se keino, jolla Orpon hallitus aikoo vihdoinkin edes jotenkin korjata soteuudistuksen valuvikoja. Oli jo aikakin, sillä monilla alueilla tilanne on kehittymässä huolestuttavaan suuntaan.
Alueen asukkaiden näkökulmasta on turha mitään parannuksia odotella. Nyt sitten keskitytään alijäämän kattamiseen ja vain lakisääteiset palvelut turvataan, jopa mahdollisesti lisärahalla. Edellyttäen tietenkin, että talouden tervehdyttäminen etenee.
On huomioitava, että Orpon hallitus pidensi vastoin asiantuntijoiden näkemyksiä hoitotakuuta kolmeen kuukauteen. Moni hyvinvointialue on kuitenkin katsonut järkevämmäksi pitää jonot lyhyempinä. Itä-Uudeltamaalta voidaan nyt jatkossa vaatia, että ihmiset hitaammin hoitoon kuin muualla.
Tuo ei edistä uudistuksen tavoitetta yhdenvertaisuudesta: Tätä ei edistä myöskään se, että samaan aikaan kun moni alue on pakotettu rajuihin leikkauksiin, Helsinki tekee noin 100 miljoona ylijäämää.
Kun tätä em. peilaa siihen, että Itä-Uudenmaan hyvinvointialueen rahoitus oli alun perin alimitoitettu, koska vuosina 2021 ja 2022 tehdyissä siirtymätasuksissa kuntien ilmoittamat sosiaali- ja terveydenhuollon ja osittain myös pelastustoimen menot olivat ilmoitettu 70 miljoonaa todellista pienempiä. Eli suhteutettuna reilut 80 miljoonan alijäämään, tilanne Itä-Uudellamaalla olisi ilman tätä valuvikaa sille kuuluvalla tasolla.
Nyt rahoitusmalli vaarantaa kansalaisten yhdenvertaisuuden. Mielestäni Orpon hallituksen olisi Marinin hallituksen syyttelyn sijasta tomerammin pitänyt lähteä korjaamaan tätä valuvikaa. Mutta voisi edellyttää, että tähän nyt löytyisi oikeudenmukainen ratkaisu.
Oikeuskanslerinvirasto antoi keväällä lausunnon, jonka mukaan hyvinvointialueet eivät voi rajoittaa lakisääteisten palvelujen saatavuutta rahoituksen riittämättömyyden vuoksi. Kun tämä lausunto pidetään mielessä, uskon että järki ja oikeudenmukaisuus löytyy myös Itä-Uudellemaalle.
Tapani Eskola
Ítä-Uudenmaan aluehallituksen 1. varapuheenjohtaja