Itä-Uudenmaan hyvinvointialue joutui kesäkuussa 2025 valtion arviointimenettelyyn. Alueen alijäämä oli kasvanut jo yli 100 miljoonaan euroon, eikä sen kattaminen lain puitteissa ollut mahdollista. Nyt alijäämien kattamisen määräaika on siirtynyt vuoteen 2031.

Valtion asettama arviointiryhmä antoi loppuraporttinsa 11.6.2026.  Sen viesti on myönteinen: Itä-Uudenmaan hyvinvointialue välttää aluejakoselvityksen. Ryhmä katsoo, että hyvinvointialue kykenee selviytymään tehtävistään omilla toimenpiteillään, eikä alueen yhdistämistä toiseen hyvinvointialueeseen tässä vaiheessa esitetä.

Mihinkään tuuletuksiin tai hurraamiseen ei kuitenkaan ole aihetta. Talouden tilanne on edelleen erittäin haastavaa. Alijäämien kattaminen vuoteen 2031 mennessä edellyttää tiukkaa menokuria ja kustannusten kasvun voimakasta hillintää.

Rahoitusmallin ongelmat on ratkaistava

Hyvinvointialueen talouteen liittyy edelleen merkittäviä riskejä. Erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, ja alue on täysin riippuvainen valtion rahoituksesta. Nykyinen rahoitusmalli on ongelmallinen, sillä rahoituksen kehitystä on vaikea ennakoida eikä se kaikilta osin seuraa todellisia kustannuksia. Tätä epäkohtaa on korjattava nopeasti.

Valtion taholla on käytetty kohtuuttoman paljon aikaa jahkailuun, kun samaan aikaan moni hyvinvointialue on ajautunut ahdinkoon. Korjauksia tarvitaan, sillä esimerkiksi Itä-Uudenmaan rahoitus on ollut noin 9 prosenttia maan keskiarvoa alemmalla tasolla. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka rahoitus kasvaa, lähtökohdat ovat edelleen muuta maata heikommat.

Arviointiraportin keskeinen ratkaisu on vuosille 2026 – 2029 laadittu mittava tuottavuusohjelma. Sen tavoitteena on saavuttaa yli 40 miljoonan euron säästöt ja pitää menojen vuosikasvu noin 0,7 prosentissa.

Pelkkä säästäminen ei riitä – tarvitaan myös palvelujen kehittämistä

Itä-Uudellamaalla on jo tehty suhteellisesti tarkasteltuna hyvinvointialueiden suurimpiin kuuluvia henkilöstövähennyksiä. Myös palveluverkon tiivistäminen ja palveluja digitalisoiminen ovat olleet keinovalikoimassa. Jos raportin tavoitteet aiotaan jatkossakin saavuttaa, keskusteluun voivat nousta entistä laajemmat palveluverkon muutokset, kuten siirtyminen kolmeen suureen sote‑keskukseen sekä asumispalvelujen uudelleenjärjestelyt – henkilöstöstä kun ei oikein enempää voi säästää.

Raportin esittämä säästölinja on talouden näkökulmasta ehkä johdonmukainen, mutta sen todellinen hinta tuntuu ihmisten arjessa – palvelujen laadussa, saavutettavuudessa ja henkilöstön jaksamisessa. Kun kustannuksia leikataan samaan aikaan kun palvelutarve kasvaa, syntyy väistämättä ristiriita, jota ei voi ratkaista pelkillä tehostamistoimilla.

Hyvinvointialueella on oltava mahdollisuus myös palvelujen kehittämiseen. Vaikuttavat ja oikein kohdennetut palvelut parantavat ihmisten hyvinvointia ja toimintakykyä sekä vähentävät raskaampien ja kalliimpien palvelujen tarvetta. Parhaimmillaan syntyy samanaikaisesti sekä inhimillisiä että taloudellisia hyötyjä.

Tapani Eskola
Aluehallituksen 1. vpj SDP