Helsingin tuomiokirkko on vaiti. Kunnioittavan hiljaisuuden rikkoo hitaasti käynnistynyt Finlandia, joka kaikuu jylhästi ympäri tuomiokirkkoa. Jean Sibelius loi mestariteoksensa vuonna 1899 venäläisten sortotoimien ja helmikuun manifestin synnyttämänä. Sävellys kuvastaa aikaa, jolloin Suomi taisteli pakkasta, jäätä ja sortoa vastaan. Alkufanfaareissa vaskipuhaltimet iskevät terävästi symboloiden sortajien otetta. Seuraavaksi nousevat puupuhaltimet kuvaavat kuinka kansa alistui, mutta alkoi vähitellen nousta. Kontrabassot soivat kuin vastarinnan lähtölaukaus, ja lopulta koko orkesteri yhtyy taisteluun.
Finlandiassa on paljon symboliikkaa, joka tuntui äärettömän vaikuttavalta soidessaan juuri presidentti Ahtisaaren siunaustilaisuudessa. Ahtisaari jätti poikkeuksellisen ja pysyvän kädenjäljen maailmaan. Hän oli rauhan ja diplomatian ammattilainen, joka päättäväisyydellä ja viisaudellaan osoitti, että siltojen rakentaminen ja ponnistelut sovinnon puolesta ovat aina vaivan arvoisia.
Aikana, jona monien ahdistus suurista kriiseistä ja sodasta eri maissa, ei vain Ukrainassa vaan myös esimerkiksi Israelissa kasvaa, ja monet katsovat tulevaisuuteen pelolla, koskettaa Ahtisaaren elämäntyön sanoma erityisellä tavalla.
Suomen vahvuus ole koskaan ollut vain uskottava puolustus. Meidän vahvuutemme on ollut keskinäinen luottamus ja sanaton sopimus siitä, että sukupolvi toisensa jälkeen jättää maan seuraaville parempana, kuin millaisena sen itse sai.
Vahva ja demokraattinen yhteiskunta sekä hyvinvoivat ihmiset ovat rauhan edellytys. Maamme vastuuta Naton sisällä ja geopolitiikan uudessa ajassa on tasapainotettava siksi kertomuksilla, jotka korostavat ihmisoikeuksia, demokratiaa, kestävyyttä ja sosiaalista integraatiota. Meillä ei ole varaa unohtaa pitkäaikaista työtä, jota kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden hyväksi on tehty.
Kun puhumme rauhasta ja sen mahdollisuudesta, on tärkeää ymmärtää, että kyse ei ole vain konfliktien puuttumisesta. Rauha on myös siltojen rakentamista, yhteyksien luomista ja diplomaattista vuoropuhelua. Rauha ei ole passiivisuutta, se on aktiivista toimintaa. Se vaatii kykyä kuunnella ja ymmärtää sekä halua kunnioittaa kansainvälistä oikeutta. Rauhanrakentaminen on kuin taiteenlaji, jossa diplomatia toimii tärkeänä välineenä. Se ei ainoastaan ratkaise konflikteja, vaan se ennaltaehkäisee niitä ja luo edellytykset yhteistyölle.
Rauha on aina mahdollinen, kun on tahtoa ja halua. Myös sosialidemokratian supervoima perustuu tähän perusajatukseen. Puolue on muutosvoima, joka ylläpitää yhtenäisyyttä ja vahvuutta maailmassa, joka on valitettavasti levoton ja epävakaa. Tälle ajattelulle on kova tilaus sekä politiikassa että elämässä ylipäätään.
Onneksi näitä tärkeitä, rauhan- ja kansanliikkeen periaatteita, on mahdollisuus nostaa esiin myös presidentinvaalikeskusteluissa. On tärkeää kutsua jokainen rakentamaan yhdessä vahvempaa ja inhimillisempää Suomea – sekä rauhanomaisempaa maailmaa. On sosialidemokraatin aika palata Mäntyniemeen
Pinja Perholehto, kansanedustaja