Saan jatkuvasti kansalaispalautetta sote-palvelujen ongelmista ja samaan aikaan monet hyvinvointialueet suunnittelevat säästötoimia, mikä voi pahentaa tilannetta entisestään. Ratkaisuja olisi löydettävissä, mutta se on paljon haastavampaa Orpon oikeistohallituksen leikkausten takia.
Hallitus ei tietenkään halua puhua leikkauksista. Hoitoonhan kohdennetaan lisää rahaa tulevina vuosina. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon, että raha vähenee suhteessa tarpeeseen.
Kannattaakin tarkastella tätä hallitusohjelman kohtaa:
“Hallitus sitoutuu tavoitteeseen, jossa kustannusten kasvua hillitään vuoden 2023 julkisen talouden perusuraan verrattuna 1,4 miljardilla eurolla vuoteen 2027 mennessä̈ ja yhteensä̈ 3 miljardilla eurolla vuoteen 2031 mennessä kansalaisten perustuslailliset oikeudet huomioiden. Hyvinvointialueiden rahoitusmalliin tehdään tätä kustannusten hillinnän tavoitetta vastaavat muutokset.”
Voimmeko luottaa siihen, että kansalaisten perustuslailliset oikeudet otetaan huomioon? Hallituksen ensimmäiset teot herättävät epäilyksiä. Viime viikolla äänestimme nimittäin eduskunnassa vammaispalvelulain lykkäämisestä, ja valitettavasti hävisimme. Orpon oikeistohallitus sai tahtonsa läpi, joten lain voimaantulo lykättiin vuoteen 2025. Tämä tarkoittaa, että hallitus – SDP:n vastalauseeseen kirjatulla tavalla – “jatkaa perustuslain ja YK:n vammaissopimuksen vaatimusten vastaista tilaa”.
Hallitus antaa näennäisesti työrauhaa hyvinvointialueille tässä ja nyt, kun se “säilyttää̈ hyvinvointialueiden rahoitusmallin ennallaan vuosina 2023–2025” ennakoitavuuden nimissä. Ennakoitavuus kuitenkin häviää, kun alueet tietävät, että leikkauksia on tulossa loppukaudella. Tämän lisäksi hallitusohjelmassa todetaan, että “hyvinvointialuelain pykälää̈ 123 § muutetaan siten, että̈ jo yksikin lisärahoitusmenettely voi johtaa arviointimenettelyyn.”
Arviointimenettelyn matalampi kynnys on uhka uudistamistyölle.
Totesin jo syyskuussa, että on käsittämätöntä, että hallituspuolueiden edustajat esittäytyvät terveys- ja lähipalvelujen puolustajina, mutta samalla vetäytyvät jokaisesta pitkäjänteisestä ja kestävästä ratkaisusta kiristämällä lisää vyötä alalla, joka jo nyt kärsii resurssien niukkuudesta.
Tämän lisäksi on tulossa korotuksia asiakasmaksuihin. Julkiset palvelut kallistuvat. Yksityiset saavat lisää rahaa. Hoitojonojen purkaminen on tärkeää, mutta hallituksen keinoista en ole ole vakuuttunut.
Hallitusohjelmassa on hyviäkin asioita, myös sotepuolella. Uudenmaan näkökulmasta iloitsen Raaseporin ja Porvoon sairaaloiden huomioimisesta. Näiden sairaaloiden “yhteyteen perustetaan verkostomaiset osaamiskeskittymät, jotka keskittyvät tukemaan ja kehittämään kielellisten oikeuksien toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa.“ Tämä on tervetullut kirjaus, mutta samalla RKP ylpeilee tästä sillä tavalla, että ihmiset ovat saaneet käsityksen, että nämä sairaalat olisivat jonkinlaisessa suojelussa, mikä ei pidä paikkansa.
Isossa kuvassa hallituksen linja on uhka lähipalveluille ja ennaltaehkäisevällä hoidolle.
Lokakuussa keskustelemme paljon sotesta eduskunnassa, välikysymyksen valossa.
Johan Kvarnström
Kansanedustaja (SDP)
Raasepor