Aluevaltuutettu Sini Felipe kannustaa hyvinvointialueita panostamaan ikääntyneiden hoitoon ja hoivaan, ja muistuttaa että inhimilliselle elämälle ei voi asettaa hintaa.
Väestön ikääntymisestä on puhuttu niin pitkään, kuin muistan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarve kasvaa ikääntyessä, vaikka ikääntyneet ovatkin nykyisin paremmassa kunnossa entistä pitempään. Tämä tuo osaltaan vaatimuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämiselle.
Ikääntyminen tuo väkisin muutoksia toimintakykyyn, eikä kukaan voi ennustaa, mitä elämä tuo tullessaan juuri omalla kohdalla. Sairaus ja sen vaatima hoidon ja hoivan tarve voi kohdata kenet tahansa. Tämä tarve on jälleen uutisotsikoissa ja kuten aiemminkin, vahvasti hintaan keskittyen.
Vuonna 2023 hoivapalvelujen kustannukset nousivat yksityisten palveluntuottajien nostaessa hintojaan. Hyvinvointialueet joutuivat neuvottelemaan sopimuksia uusiksi palveluntuottajien irtisanoessa sopimuksiaan. Esimerkiksi Yle uutisoi hoivan hinnan olevan jopa 6 000 euroa kuukaudessa, minkä lisäksi asukas maksaa vuokraa huoneestaan. Ikääntymisen hinta on siis pahimmillaan 6 800 euroa kuukaudessa. Suurimman osan tästä hinnasta maksavat hyvinvointialueet.
Säästöpaineiden kanssa kamppaileville hyvinvointialueille hintojen nosto on ollut myrkkyä. Palvelujen karsiminen ja keventäminen onkin ollut puheissa kustannusten hillitsemiseksi myös Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. Asumispalveluja voidaan toki keventää ja palveluja karsia, mutta mihin tämä johtaa? Esimerkiksi vaikeasti muistisairaan, kahden hoidettavan henkilön osalta tarpeeseen ei voida vastata keventämällä ympärivuorokautista tehostettua palveluasumista yhteisölliseksi palveluasumiseksi tai perhehoidoksi. Asukkaiden hoivan laadusta vastaavaa henkilöstöä on entistä vaikeampi saada yksikköön, jossa asukkaiden todellinen palvelun tarve on korkeammalla kuin kevyemmän asumismuodon mukainen mitoitus. Ikääntyneen elämänlaatu kärsii, mikäli laadukasta, tarpeeseen vastaavaa hoitoa ei voida toteuttaa.
Ikääntyneellä on oikeus saada tarvettaan vastaavaa hoitoa ja hoivaa. Yksityisten palveluntuottajien määrittämä hoivan hinta ei saa olla esteenä inhimilliselle loppuelämälle. Perhehoidon ja muiden erilaisten asumisratkaisujen, myös tehostetun ympärivuorokautisen palveluasumisen tarjoaminen, on oltava vaihtoehtovalikoimassa, mutta valinnan on perustuttava asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin. Hyvinvointialueiden tuleekin rohkeasti tarttua palvelujen kehittämiseen leikkausten sijaan siten, että jokainen ikääntynyt saa ansaitsemaansa hoitoa – sitä ihmisarvoista elämää, jolle ei voi määrittää hintaa.
Sini Felipe
Aluevaltuutettu