Länsi-Uudenmaan aluevaltuuston kevätkauden viimeinen kokous pidettiin eilen 11.6. Espoon Dipolissa. Kokouksen esityslistalla oli paljon isoja asioita arviointikertomuksesta tilinpäätökseen ja alkuvuoden osavuosikatsaukseen. Näiden osalta keskustelu jäi lopulta melko vähäiseksi, vaikka erityisesti hallituspuolueiden edustajina olevia valtuutettuja haastettiinkin valtakunnan tasolla tehdyistä päätöksistä.
Odotetusti eniten keskustelua käytiin palvelustrategian mukaisten palvelujen verkoston strategisten linjausten osalta. Sdp toimi pääneuvottelijana ja sopu syntyi aiemmin keväällä laajalla rintamalla. Valtuustossa tämä esitys hyväksyttiin sellaisenaan. Koska linjaukset ovat melko ylätasoisia, ne ovat ikään kuin skenaarioita siitä, miten palvelut voisivat kehittyä 2030-luvulle mentäessä. Muutokset tapahtuvat siis hiljalleen vuosien aikana ja suunnitellut muutokset tuodaan kattavien arviointien jälkeen vielä aluehallitukselle käsiteltäväksi.
Aktiivista keskustelua palveluverkosta
Valtuutettumme ja varavaltuutettumme käyttivät ahkerasti puheenvuoroja kokouksessa. Palveluverkkoneuvottelujen vetäjä, Sdp:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Helena Marttila kuvasi puheenvuorossaan neuvottelujen kulkua ja syntynyttä kompromissia.
– Neuvottelujen vetäjänä ajattelen, että valtava arvo on kaikella kirjoitetun sanan takana käydyllä keskustelulla. On arvokasta, eikä lainkaan tavanomaista, että tässä vaiheessa valtuustokautta pysähdyimme strategisen työn äärelle etsimään yhteistä näkymää tulevasta, Marttila sanoi.
Marttilan tapaa vetää neuvotteluja kiiteltiin laajasti myös muiden puolueiden puheenvuoroissa. Ryhmäpuheenvuorossa valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtaja Eeva Hiila painotti Sdp:n olevan sitoutunut neuvottelusopuun, mutta muistutti myös, että päätettävien linjausten on joustettava tarvittaessa, sillä tiedon karttuessa ja alueen ja sen väestöpohjan muuttuessa tarpeet voivat olla muutaman vuoden kuluttua erilaisia.
Aino Laine puhui liikkuvista palveluista ja siitä, miten ne aidosti toteutetaan ja kenelle niitä tarjotaan. Taru Salovaara nosti esiin vuodeosastopaikkojen tarpeen kotisairaalan kehittämisestä huolimatta ja painotti myös alueellista yhdenvertaisuutta, sillä läntisin Länsi-Uusimaa on monessa suhteessa heikoimmassa asemassa palvelujen osalta.
– Toistan saman, minkä olen sanonut ennenkin: kotisairaalassa työskentelee rautaisia ammattilaisia ja se pystyy vastaamaan moneen tarpeeseen. Se ei kuitenkaan missään tilanteessa voi korvata ympärivuorokautisen avun tarvetta. Kotisairaalassa hoidetaan muun muassa palliatiivisia ja saattohoitopotilaita. Kuolevan potilaan kipu, pahoinvointi tai hengenahdistus ei myöskään katso aikaa. Tästä syystä tarvitsemme riittävästi vuodeosastopaikkoja, joissa on aidosti osaamista palliatiivisten ja saattohoitopotilaiden hoitoon, Salovaara totesi painokkaasti.
Johanna Värmälä painotti puheenvuorossaan järjestöjen tukemista kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyönä.
– On erittäin hyvä asia, että neuvottelutuloksessa on maininta järjestöjen tukemisesta. Hyvinvointialueen on tosiaan pyrittävä tukemaan järjestöjä yhteistyössä kuntien kanssa esimerkiksi tarjoamalla tiloja perhekeskuksista järjestöjen toimintaa varten, Värmälä muistutti.
Hannele Kerola, joka on pitkään toiminut HSL:n hallituksessa, korosti puheenvuorossaan kaikkien hyvinvointialueen asukkaiden oikeutta saada palveluja, vaikka palveluja keskitetään. Palveluverkkoselvityksessä ei ole lainkaan selvitetty joukkoliikenneyhteyksiä tai niiden puutetta. On pelkästään arvioitu, kuinka monessa minuutissa asukkaat saavuttavat palvelut henkilöautolla. Esimerkiksi Hangon asukkaat saavuttavat Tammisaaren palvelut henkilöautolla arviolta 40 minuutissa.
– Kaikilla ei ole kuitenkaan henkilöautoa, joten palvelujen saatavuus vaarantuu. Onko syrjäisimmillä alueilla edes mahdollista saada taksia? Tämän ongelman ratkaisu ja kustannukset eivät saa jäädä palveluja käyttävien vastuulle. Ratkaisuksi ei riitä neuvottelukunnan kirjaus aktiivisesta yhteistyöstä kuntien kanssa joukkoliikenneyhteyksien parantamiseksi, Kerola painotti.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella vain Espoo, Kauniainen, Kirkkonummi ja Siuntio kuuluvat HSL:n alueeseen. Hanko, Raasepori, Lohja, Karkkila, Vihti ja Inkoo eivät kuulu.
– Asun itse Espoossa Nuuksio-Nupurissa ja tiedän, että jopa HSL-alueella toimivien bussiyhteyksien saaminen syrjäalueille on vaikeaa. Tilanne tulee olemaan huomattavasti vaikeampi niillä Länsi-Uudenmaan alueella, jossa toimivat joukkoliikennepalvelut edellyttävät kuntarajojen ylittämistä ilman HSL:n kaltaista yhteistä organisaatiota. Tällaisille joukkoliikennepalveluille ei ole helppoa löytää maksajaa. Pelkkä toive yhteistyöstä ei tule riittämään, Kerola lisäsi.
Perussuomalaiset esitti palveluverkkolinjausten palauttamista valmisteluun. Kannatusta tälle ei löytynyt salista laajemmin. Myös keskustan tekemistä muutosesityksistä äänestettiin, mutta lisäyksiä pohjaesitykseen ei tehty. Marttila totesi ennen äänestyksiä monen esityksen olevan luonteeltaan sellainen, että ne sisältyvät jo sopuun, josta keskusta viime metreillä päätti irtautua.
Sdp jätti aloitteen terveysasemien takaisinsoitosta
Kokouksessa jätettiin myös Sdp:n ryhmäaloite terveysasemien takaisinsoiton kehittämiseksi. Takaisinsoiton haasteet koskevat erityisesti Espoota, vaikka kokemuksia toimimattomuudesta on muuallakin alueella. Myös terveysasemakohtaiset erot ovat suuria. Aloite sai runsaasti kannatusta ja se etenee viranhaltijoille vastattavaksi. Kun Kalajärven ja Kilon terveysasemilla 94–98 % saa takaisinsoiton samana päivänä, Ison Omenan ja Tapiolan terveysasemilla vastaava luku on vain 53–58 %. Esitimmekin, että asian saattamista lakisääteiselle tasolle kiirehditään ja samalla kehitetään järjestelmää siten, että se ilmoittaisi esimerkiksi jonossa olevien puhelujen määrän, takaisinsoittojen määrän sekä arvioidun, realistisen takaisinsoittoajan.
Seuraava aluevaltuuston kokous on vasta 1.10., mutta elo-syyskuun vaihteessa käydään ryhmien väliset neuvottelut hallintosäännöstä. Hallintosääntöön liittyen aluevaltuustoryhmämme kokoontuu elokuussa seminaariin pohtimaan meille keskeisiä asioita hallintosääntöön. Lisäksi aloitamme jo valmistautumisen syksyn budjettineuvotteluihin, joista ei varmastikaan tule helpot, kuten odottaa saattaa, jos on seurannut Suomen hallituksen päätöksiä.