Hyvinvointialueiden ensimmäinen toimintavuosi 2023 on ollut ennustetusti alijäämäinen. Vuoden 2025 jälkikäteistarkistus korjaa kahden vuoden viiveellä vuoden 2023 rahoituksen vajetta, mutta täyttääkseen lain asettamat velvoitteet alueet ovat käynnistäneet kustannusten kasvua hillitseviä toimia.

Hyvinvointialue uudistusta tarvittiin yhdenvertaisten palvelujen varmistamiseksi, kaventamaan hyvinvointi- ja terveyseroja sekä hillitsemään kustannusten kasvua. Hyvinvointialueiden talouden lähtötilanne oli alun perin arvioitua heikompi ja monet niiden talouteen vaikuttavat haasteet ovat useasta syystä ennakoitua kovempia.

Hyvinvointialueet tekevät päätöksensä itsenäisesti, mutta niiden rahoitus on valtion tiukassa ohjauksessa. Valtionvarainministeriön viesti on ollut, että alijäämät on katettava säädetyssä ajassa. Tämä edellyttää muutosohjelmien onnistumista ja ohjaa vahvasti päätöksentekoa. Kysymys kuuluukin, ohjaako valtio tässä alueita oikeaan suuntaan?

Ennakoimattomat taloushaasteet ja talouden yleisesti heikko tilanne on usealla alueella johtanut säästötoimenpiteisiin, joissa keskitytään vain kustannusten kasvun hillintään, jolloin muut tärkeät uudistukselle asetut tavoitteet ovat vaarassa jäädä taka-alalle. Ennakoimattomia taloushaasteita ovat muun muassa inflaatio, lääkkeiden ja ostopalveluiden kohonneet hinnat sekä koronasta aiheutunut hoito- ja palveluvelka, joka on pitänyt korjaavien toimien tarpeen suurena. Myös entisestään vaikeutunut työvoimapula on heikentänyt hoidon ja palvelujen saatavuutta sekä lisännyt vuokratyövoiman kustannuksia.

Useampi taho on toivonut maan hallitukselta toimenpiteitä, jotka mahdollistaisivat hyvinvointialueilla työrauhan vastata edellä mainittuihin haasteisiin. Näitä olisivat esimerkiksi lisäaika alijäämän kattamiseen, hyvinvointialueindeksin muutostarpeen selvittäminen ja alueiden arviointikriteerien tarkistaminen sekä toimenpiteet työvoimapulan helpottamiseksi ja vuokratyövoiman kustannusten hillitsemiseksi.

Nämä toiveet ovat kaikuneet kuuroille korville ja hallituksen kevään kehysriihestä vihjaillaan jo tulevista hyvinvointialueita koskevista lisäleikkauksista.

Tilanne alkaa muistuttamaan hölmöläisten peiton jatkamista. Samaan aikaan kun hallitus tekee omasta mielestään hyvää talouspolitiikkaa, se lisää toisaalla hyvinvointialueiden palvelutarpeiden kasvua ja kustannuksia, jopa pahentaen alueiden ongelmia. Sosiaalietuuksien ja työttömyystuen leikkaukset lisäävät muun muassa hyvinvointialueiden sosiaalitoimen kustannuksia ja työtaakkaa.

Lisäksi Orpon hallituksen leikkaukset vaikeuttavat niin sosiaali-, terveys- kuin pelastusalankin henkilöstöpulaa. Sijaisia on osa-aikaisten asemaa heikentävien leikkausten vuoksi vaikeampi saada ja tärkeä alalle kouluttautumisväylä tukitaan. Poistettavaa aikuiskoulutustukea ovat käyttäneet runsaasti juuri lähihoitajat, sairaanhoitajat ja pelastusalalle valmistuvat.

Onko vaarana, että historiallisen kokoluokan säästötoimilla riskeerataan historiallisen uudistuksen onnistuminen? Sekä talous että sote vaativat edelleen korjaamista. Tämä edellyttää laajaa harkintaa ja yhteistyötä. Saksiharjoituksilla ja leikkuulaudalla uhoamisella ajaudutaan vain ojasta allikkoon.

Tapani Eskola

Itä-Uudenmaan aluehallituksen 2. varapuheenjohtaja