Hyvinvointialueen työntekijät tuottavat alueemme asukkaille hyvinvointia ja terveyttä. Pitkään kielletty työntekijäpula myönnetään hyvinvointialueellamme. Työntekijäpulaa kasvattavat työntekijöiden eläköityminen ja lisääntynyt palveluntarve erityisesti ikääntyvän väestön keskuudessa. Meillä on pulaa niin sosiaalityöntekijöistä, psykologeista, lääkäreistä, pelastajista kuin hoitajistakin kaikilla erikoisaloilla suun terveydenhuollosta vanhusten hoitoon.

Vuodesta 2005 lähtien tutkijat ovat tuoneet esille työntekijäpulan, hoivatyön veto- ja pitovoiman ongelmat sekä kasvavan palveluntarpeen. Kunnat ja yksityiset palveluntuottajat uskoivat hoitajien riittävän, vaikka työolosuhteet olisivat mitä tahansa. Työolojen ja palkkauksen korjaamiseen naisvaltaisella alalla ei nähty tarvetta, mikä on saanut monen ammattilaisen jättämään alan.

Tiedossa olevaa työntekijäpulaa siis kasvatettiin ja nyt ratkaisuksi työntekijäpulaan nähdään palveluiden keskittäminen ”henkilöstön riittävyyden varmistamiseksi”. Ratkaisu on ongelmallinen – työntekijät eivät ole vain siirrettävä resurssi. Hyvinvointialueellamme julkinen liikenne palvelee vain osaa alueen asukkaista, keskittyen pääasiassa Espooseen. Samaan aikaan oikeistohallitus korotti työmatkakustannuksia. On jo nähtävissä, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset poistuvat alalta työmatkojen pidentyessä ja työolojen heikentyessä.

Panostuksia vakituiseen henkilökuntaan

Hyvinvointialueella rahat tulee käyttää kustannustehokkaasti oman vakituisen henkilökunnan veto- ja pitovoimatekijöihin. Tutkimusten mukaan henkilöstön veto- ja pitovoimatekijöistä merkittävämpänä kaikkialla maailmassa on palkkaus ja siihen liittyvät kannustimet. Pitovoiman kannalta keskeisiä tekijöitä ovat myös työhyvinvointi ja johtaminen. Tutkitusti työn veto- ja pitovoimatekijöihin tähtäävillä taloudellisilla panostuksilla saavutetaan kustannussäästöjä henkilöstön vaihtuvuuden vähentyessä.

On tosiasia, ettei sote-palveluiden rahoitus ole riittävä. Jälkikäteen on todettava, että rahoituslaissa on virheensä, mutta sote-uudistus ei ollut virhe. Rahoituslain mukaisesti kuntien pitkään alibudjetoitu sote-rahoitus siirtyi sellaisenaan hyvinvointialueille. Rahoituslaki ei ottanut riittävästi huomioon muun muassa koronan synnyttämää hoitovelkaa ja oikeudenmukaisia hoitajien palkankorotuksia. Rahoitusta tarkastellessa on hyvä muistaa, että Suomi käytti jo ennen sote-uudistusta sosiaali- ja terveydenhuoltoon vähiten rahaa muihin pohjoismaihin verrattuna ja työvoimapulasta kärsivälle hoitoalalle maksetaan edelleen huonompaa palkkaa kuin monessa muussa maassa.

Orpon hallituksen suunnitelmissa on leikata 1,4 miljardia alirahoitetusta julkisesta sotesta. On jo nähtävissä, että Kela-korvausten nosto yksityiseen terveydenhoitoon ei ole purkanut hoitojonoja, vaan rahat ovat menneet korotettuihin toimistokuluihin eli ulkomaisten omistajien taskuun. On vain toivottava, että Orpon hallitus haluaisi turvata asukkaidemme julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ratkaista työntekijäpulaa eikä syventää sitä.

Eeva Hiila
Aluevaltuustoryhmän 1. varapuheenjohtaja
Tulevaisuus- ja kehittämislautakunnan puheenjohtaja